torstai 28. toukokuuta 2015

Suuntana tulevaisuus

Muistan, kun noin vuosi sitten meille laulettiin koulun päätösjuhlassa se laulu, mitä me oltiin laulettu muille viimeiset yhdeksän vuotta. Peruskoulu oli päättynyt, vapaus alkoi. Vai alkoiko sittenkään....

Syksyllä alkoi lukio, koulu jonka moni keskeyttää jo ensimmäisen vuoden aikana. Minä en kuulu niihin, mä selvisin ekasta vuodesta ja nyt ei vaan voi enää luovuttaa! Ensi vuosi tulee olemaan rankka ja stressaava, mutta ei sitä valkolakkia ilmaiseksi anneta. Se vaatii 75 kurssia, 13 koeviikkoa, ja kolmen vuoden jatkuvan opiskelun.

 Muut on viettäny rentoja viikkoja kouluissaan, me ollaan stressattu kokeita, nakeltu kirjoja pitkin seiniä ja otettu aina se kirja uudestaan käteen hyvien numeroiden kiilto silmissä. Lukiota ei mennä läpi hälläväliasenteella. Sitä hyvää numeroa ei vaan saa jos sitä ei oo oikeesti ansainnu. Pitää olla helvetillinen nero jos aikoo selvitä lukiosta lukematta. Peruskoulussa sen kympin sai muutaman sivun lukemisella. Lukiossa pitää lukea koko kirja, miettiä oikeesti niitä asioita, soveltaa niitä ja opiskella laajasti. Ei riitä, että opiskelee ulkoa jonku kappaleen, pitää hallita laajat kokonaisuudet ja se tulee opittua ensimmäisen vuoden aikana kantapään kautta.

Katoin eilen mun päättötodistusta, ysin keskiarvolla oli hyvä lähtä hakeen jatko-opiskelupaikkaa. Kerranki sai valita ja mä valitsin kastellin. Loppuen lopuksi en kadu mun päätöstä, vaikka välillä meneekin hermot meidän koulun säätämisiin. Meidän koulus on liikaa oppilaita siihen nähden kuinka paljon kursseilla on tilaa. Kursseista tapellaan, vanhemmat on ihmeissään ku siel koneen ääressä ollaan just sillon ku kurssitajotin avataan ei viittä tai kymmentä minuuttia myöhässä.

Lukios vaaditaan pitkää pinnaa ja suurta stressinsieto kykyä ja multa nyt ei löydy juuri kumpaakaan. Silti jotenki mä selviin ja ainaki asennetta multa löytyy jos ei muuta. Tiiän et tuun itkeen viel monesti turhautumisesta, heittämään muutamanki kirjan viel seinään ja valittamaan siit kuin huonosti mul menee. Silti tulevaisuutta ajatellen se kaikki on vaan kestettävä jos oikeesti haluun elää sitä elämää mistä haaveilen.

Kesäloma tulee ainaki mulle tosiaanki tarpeeseen, koska oon ihan täynä lukiota. Koko viikon oon vaan stressannu ja nyt vihdoin mä saan ottaa rennosti, mun ei tarvi koko ajan ajatella onko läksyt tehty ja mitä kokeita on viel jälellä. Mä olen vapaa, koulun hirttoköysi löystyy ja saan kahenkuukauen vapauden :3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti