Mun unelma on ollu eläinlääkäri, nyt tuntuu, että se ei ehkä ookkaan enää se mitä mä haluan. Mä haluun monta asiaa. Haluun sosiaalisen ammatin en halua olla se, joka pyörittelee papereita nurkassa. Haluan et mun työ on myös fyysistä eikä vain sitä istumista. Lukio vaatii paljon aikaa ja töitä saa tehä ihan tosissaan. Joskus tekee mieli nakata vaan se kirja seinään ja antaa olla (varsinkin koeviikolla ;D).
Liikunta on mulle koulun kanssa yhtä tärkeää. Ilman sitä en pystyis olemaan. Silti mua ahistaa joka päivä ja tekee mieli lähtä vetään lenkin perään vielä toinen raskaampi lenkki. Kuntosalilla on ihana antaa kaikkensa ja olla ihan turra treenin jälkeen. Pienet lihassäryt ei haittaa ne vaan motivoi jatkamaan, koska ainakin treenistä oli jotain hyötyä :) Mulla tosin on alkanut selkä kipuilla ja ens viikolla ois sit suunta fyssarille alaselän kipujen takia.
Mut mä en aijo luovuttaa lukion tai urheilun suhteen, en ikinä. Joskus oon ollu valmis jo lyömään varsinki lukion suhteen hanskat tiskiin. Mummo kyselee äitiltä monesti et painostaako ne mua liikaa jne et ois liian suuret odotukset. Mut äiti tietää ja mä tiedän et se, joka voi mut ajaa loppuun ja piiskata pahiten oon mä ite. Mä en oo luovuttaja vaan aina voiton kiilto silmissä pusken eteenpäin. Mä en häviä sotia itteni sisällä, mä voitan ne aina ja tällä hetkellä lukio on se sota mun pään sisällä ja mä aijon voittaa sen! Mä oon päättäny et mä valmistun keväällä 2017 ja niin mä myös valmistun. Sillon mä oon voittaja itselleni ja sitä voittoa kukaan ei voi viedä mun nenän edestä ;)
Näkyilläään taas joskus ;))
